Kimmo Sääskilahti

cd#547 Astrud Gilberto: Look to the Rainbow ****
Brassivokalistin kolmannella albumilla (1966) on tuttuun tapaan ison orkesterin tuella tulkittua bossanovaa ja amerikkalaistyylistä viihdemusiikkia. Etenkin Gil Evansin käsialaa olevat sovitukset ovat kuitenkin tavanomaista impressionistisempia ja taiteellisempia, mikä tukee hyvin Gilberton loputtoman alakuloista äänenväriä ja melankolista tulkintaa. Pluspisteitä tulee myös useista portugalinkielisistä lauluteksteistä. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/398286-Astrud-Gilberto-Look-To-The-Rainbow

cd#546 V/A: Transmarine EP ****
Vuonna 1998 ilmestyneen minikokoelman parhaita paloja ovat Clubfoot Orchestran itävälimerellisesti maustettu ja nyrjähdellen eteenpäin jolkottava "Rig" sekä levyn päättävä yhdeksänminuuttinen Quigleyn "Five Finger Strand", joka kasvaa vähitellen yksinkertaisesta pianoteemasta vuoropuhelevien instrumenttien risteävien melodialinjojen eeppiseksi kudelmaksi. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1647577-Various-Transmarine-18fps-Vol-2?srsltid=AfmBOoqvshL25G9PL22eQZwFh-Wf9s-Lv9MO2PwqAJGsyc_mZfeESQgX

cd#545 Pale Saints: The Comforts of Madness ****
Vaikka Pale Saintsin debyytiltä (1990) löytyy samaa kokeellisuutta ja progressiivisia rakenteita kuin Boo Radleysillä, melodisuutta kuin Ridellä ja maalauksellisia soundeja kuin Lushilla, omalla kohdallani albumi ei ole muodostunut samanlaiseksi shoegaze-genren klassikoksi kuin mainittujen aikalaisten esikoiset. Yksi syy tähän on varmasti levyn epäonnistunut miksaus tai masterointi: cd:ltä ei oikein erotu mitään kunnolla vaikka sitä kuuntelisi kuinka lujalla. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/393894-Pale-Saints-The-Comforts-Of-Madness

cd#544 The Hepburns: Champagne Reception ***
Walesilaisten paluulevy vuodelta 2000 nojaa siinä määrin Elvis Costelloon, Prefab Sptroutiin ja muuhun brittiläisen sofistikoituneen laulaja-lauluntekijäpopin perinteeseen että äänitykset voisivat yhtä hyvin olla vuodelta 1985. Kappaleet ovat sinänsä taiten tehtyjä, mutta tuntuu ettei yhtye ole saanut niistä kaikkea irti varovaisen tuotanto- ja sovitustyön seurauksena. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1663825-The-Hepburns-Champagne-Reception

cd#543 New Order: Brotherhood *****
Vaikka levyltä löytyy tuttuun tapaan runsaasti syntikoita ja rumpukoneita, 1986 julkaistulla yhtyeen neljännellä albumilla pääosassa ovat kitarat ja tavanomaista bändisoittoa lähestyvät sovitukset. Jopa singlebiisinä loistava elektropop-helmi "Bizarre Love Triangle" jää kilpailevien kappaleiden pörisevien kitarakerrosten vyöryn alle. Ehkä juuri energisen soitannan ansiosta myös Bernard Sumner sai laulutulkintoihin aiempaa enemmän intensiivisyyttä mukaan. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/3222154-New-Order-Brotherhood

cd#542 The Cat's Miaow: Songs For Girls To Sing ***
Melbournelaisen indiepop-yhtyeen pienimuotoisuudessaan sympaattinen ilmaisu toimi 90-luvulla hyvin vinyylisingleinä tai yksittäisinä esiintymisinä kokoelmilla, mutta edes Kerrie Boltonin kuulas ääni ei kannattele kuulijaa käsillä olevalla 36 biisin mittaisella järkäleellä kuin korkeintaan puoliväliin ennen kuin kasettineliraiturilla taltioitujen biisien kotikutoisuus ja yksipuolisuus kääntyy itseään vastaan.#musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1546618-The-Cats-Miaow-Songs-For-Girls-To-Sing

cd#541 Cocteau Twins: Blue Bell Knoll ****
Aiemmat yritykseni uida sisään Cocteau Twinsin unenomaiseen kosmokseen eivät olleet oikein onnistuneet, mutta tänään etenkin Elizabeth Fraserin aariamaiset itse keksityllä kielellä esitetyt lauluosuudet tuntuivat tavoittavan jotain olennaista keväisen iltapäivän aurinkoisuudesta ja keskitempoisten kappaleiden levollisuus tuntui miellyttävän raukealta. Vaikka instrumentteja on tuotantopuolella efektoitu isolla kädellä katedraalikaikuja unohtamatta, kokonaisuus kuulostaa yllättävän selväpiirteiseltä eikä tämä skotlantilaisten viides albumi (1988) ole lainkaan niin eteerinen kuin odotin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/58436-Cocteau-Twins-Blue-Bell-Knoll

cd#540 The Cardigans: Emmerdale *****
Vuoden 1994 kesä oli minulle vahvasti sinikeltainen: toukokuun lopussa Popsicle soitti unohtumattoman keikan Tullikamarilla, Ruotsi saavutti Thomas Ravellin johdolla pronssia jalkapallon MM-kisoissa ja Cardigansin debyytti muutti asumaan cd-soittimen levykelkkaan. Tuolloin viehättivät erityisesti levyn nopeatempoiset pop-helmet kuten "Rise and Shine", mutta vähitellen suosikeikseni ovat nousseet enemmän jazz- ja Burt Bacharach -vaikutteita sisältävät sävykkäät kappaleet. Albumin soundit kuulostavat edelleenkin mukavan raikkailta ja orgaanisen kevyiltä. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1602253-The-Cardigans-Emmerdale

cd#539 V/A: Beat at Cinecitta (volume 2) ****
Valikoima 60-luvun loppupuolen italialaisten aikuisviihteellisten halpiselokuvien soundtrackeilta tarjoilee big band -loungea, groovaavaa Hammond-kurnutusta, italialaista iskelmää ja mannermaista beat-poppia. Parhaimmillaan esitykset vetävät vertoja aikakauden jenkki- ja brittielokuvien ja -tv-sarjojen tunnareille, mutta osa kappaleista vaikuttaa olevan hetkessä syntynyttä irrottelua tarkoitukseen valitun genren tai riffin puitteissa. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/496753-Various-Beat-At-Cinecitt%C3%A0-Volume-2?srsltid=AfmBOopztUZtLknNp_5AgZ1CxlR31zkMqRmh-hTaOny_VSLcBx7W7CR3

cd#537 Lush: For Love EP****
cd#538 Lush: Nothing Natural EP ****
Lontoon dreampop-kuninkaalliset istuivat vielä tukevasti valtaistuimellaan näiden debyyttialbumia edeltävien EP-levyjen ilmestyessä loppuvuodesta 1991. Nimibiisit toimivat hyvin erillään albumikontekstistakin, ja etenkin monotonisen bassoriffin päällä pyörivä "Nothing Natural" nousee huikeisiin sfääreihin eeppisen kitaraefektivyörytyksen ja eteeristen laulutekstuurien ansiosta. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/artist/20696-Lush

cd#536 The Magnetic Fields: Holiday ****
Tämä levy oli vuonna 1994 ensimmäinen vierailuni newyorkilaisen Stephin Merrittin omaperäisessä musiikillisessa maailmassa, jota asuttavat sulassa sovussa 60-luvun purkkapopmelodiat, syvällä baritonilla tulkitut ironiset sanoitukset ja lo-fi-tyyppinen elektropop-tuotanto. Albumi oli pitkään oma suosikkini, mutta parista klassikkobiisistä ("Strange Powers", "Swinging London") huolimatta sen soundit tuntuvat nyttemmin liiankin kotikutoisilta ja suttuisilta. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/21110221-The-Magnetic-Fields-Holiday

cd#535 Capsule Giants: Hello Heroes **
Japanilaiseen tyyliin tällä alle puolituntisella ehditään hypähdellä huolettomasti erilaisten tyylisuuntien ja estetiikkojen välillä. Mukaan mahtuu herkkää indiepoppia, shoegazea, hard rock-riffejä ja hämmentävästi myös pari minuuttia kestävä rumpusoolo. Kotikutoinen tuotanto ja horjahteleva soitto eivät välttämättä haittaisi, mutta ponneton ja epävireinen laulu latistaa lopputuloksen armottomasti. Ja vuosi oli 1998. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1861776-Capsule-Giants-Hello-Heroes

cd#533 Primal Scream: Screamadelica ***
Skottibändin magnum opus kiteytti vuonna 1991 joukon brittiläisen musiikkiscenen marginaaleista valtavirtaan nousseita trendejä eklektiseksi emulsioksi, jossa 60-luvun lopun rock ja psykedelia kohtasivat 80-luvun lopun rave-kulttuurin acid house -tanssibiitit. Aikanaan innovatiiviset ideat kuulostavat nyt yllättävänkin vanhentuneilta erityisesti monotonisten rumpuluuppien varaan rakentuvien biisien osalta. Myös pastissit Rollareiden tai Beach Boysin tuotannosta kuulostavat aika ontoilta ja ulkokohtaisilta. Parhaiten sykkii "Higher than the Sun" dub-bassossa vierailevan Jaw Wobblen ansiosta.#musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/33661-Primal-Scream-Screamadelica

cd#532 New Order: Movement ****
Biisien, sovitusten ja tuotannon puolesta New Orderin debyytti (1981) on lähempänä Joy Divisionin loppuvaiheen syntetisaattorivoittoista jylhää post-punkia kuin yhtyeen myöhempää elektropop-tuotantoa. Ainoastaan levyn avaus- ja päätöskappaleissa on viitteitä tulevasta melodisuudesta, muuten pääosassa on Martin Hannettin tuotannolle ominainen kolean tilava tummasävyisyys. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/174575-New-Order-Movement

cd#531 Blissful: Vitamins *****
Toisella ja myös viimeiseksi jääneellä pitkäsoitollaan (1996) ruotsalaisyhtye vapautti itsensä indiepop-genren perinteisen muotokielen ja soundimaailman kahleista. Ylinopean kaahauksen sijaan rytmipuolta on maustettu tyylikkäästi breakbeat- ja dub-kuvioilla, kitarat on korvattu enimmäkseen syntetisaattoreilla, sähköpianolla ja huiluilla eivätkä biisirakenteet ole yhtä kaavamaisia. Harmillisesti levy jäi aikanaan ilmeisesti niin vähälle huomiolle että bändi hajosi pian sen ilmestymisen jälkeen. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2872813-Blissful-Vitamins?srsltid=AfmBOopUjZ4jDSu2j3l5lz8pDhwDc1b7W5iAbgvp9nytcZjRyxSx5kNz

cd#530 The Cardigans: First Band on the Moon ***
Sinänsä ymmärrettävää, etteivät ruotsalaispopparit halunneet kolmannella albumillaan (1996) vain toistaa edellisten ilmavia ja kevyitä soundeja. Levylle valitun ylettömän kompressoidun ja liioitellun saturoidun toteutuksen seurauksena biisit kuulostavat kuitenkin toinen toistaan tunkkaisemmilta ja hengettömiltä. Viihdyttävintä antia kiekolla on Black Sabbath -versio "Iron Man". #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1061460-The-Cardigans-First-Band-On-The-Moon

cd#529 The Byrds: Younger Than Yesterday *****
Yhtye saavutti uransa lakipisteen neljännellä albumillaan (1967). Levyltä löytyy tasapainoinen kattaus huuruista psykedeliaa, leppeää country rockia ja hieman folk-sävyjäkin. Yleisesti ensiluokkaisista biiseistä erotuu "Everybody's Been Burned" mystisen tunnelman, meditatiivisen kitarasoolon ja omia polkujaan vaeltavien bassolinjojen ansiosta. Muutenkin yhtyeen bassokitaristi Chris Hillmanin innovatiivinen työskentely näissä sessioissa hakee vertaistaan. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2549361-The-Byrds-Younger-Than-Yesterday

cd#528 Mari Boine: Goaskinviellja / Örnebror ****
Pohjoissaamelaista joiku- ja laulujoikuperinnettä etnojazziin sujuvasti sulauttava levy vuodelta 1993 on tyylikäs kokonaisuus. Boinen laulu istuu saumattomasti muusikoiden hienovaraiseen tunnelmointiin, jossa etenkin lyömäsoittimet erottuvat edukseen. Ajoittaiset blues- ja afro-mausteet liittävät pohjoisen perinteet kiinnostavalla tavalla osaksi laajempaa maailmanmusiikkikontekstia. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1050203-Mari-Boine-Goaskinviellja-%C3%98rnebror

cd#527 Monade: A Few Steps More ***
Stereolab-vokalisti Laetitia Sadierin sooloprojektin kakkoslevyllä (2005) on paljon tuttuja aineksia: loungea, bossanovaa ja ripaus indierockiakin. Stereolabille keskeisten minimalismi- ja krautrock-elementtien sijaan albumilla on runsasti jazz-vaikutteita etenkin sävellysten soinnuissa ja yleisessä harmoniassa. Kappaleiden monipolvisten rakenteiden ja ylenpalttisen laajennettujen ja vähennettyjen sointujen seurauksena musiikki ei oikein tarjoa helppoa tarttumapintaa, vaan sulkeutuu oman taiteellisen kuplansa sisään. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2675229-Monade-A-Few-Steps-More

cd#526 The Cure: Staring at the Sea: The Singles *****
Vuosien 1979-1985 singlekokoelma toimi syksyllä 1987 aloittelevalle Cure-fanille erinomaisena läpileikkauksena yhtyeen siihenastiseen tuotantoon. Vaikka sittemmin kappaleet ovat tulleet hyvinkin tutuiksi, Robert Smithin äänessä ja kyvyssä tulkita elämän valoisampia ja synkempiä tunnetiloja on jotain ainutlaatuista, mikä pakottaa pysähtymään kerrasta toiseen biisien äärelle. Ehkä aivan alkuajan karua postpunk-vaihetta lukuun ottamatta myös soundit ja tuotanto ovat kestäneet aikaa varsin hyvin, ja biiseistä löytyy syvyyttä myös niiltä osin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1568450-The-Cure-Staring-At-The-Sea-The-Singles

cd#525 Northern Picture Library: Last September's Farewell Kiss EP ****
Yksi brittiläisen indiepopin helmistä on tämän The Field Micen raunioista kohonneen projektin vuoden 1994 EP:n avausraita "Paris". Sen haikeasta tunnelmasta nousevat päällimmäisiksi keinuvan 3/4-rytmin yllä polveilevat melodiset bassokuviot ja Annemari Daviesin herkän toteava laulutulkinta. EP:n nimibiisin intiimin säkeistön ja massiivisen kertosäkeen dynamiikka ei puolestaan tunnu kovin luontevalta, ja muut levyn laulut jäävät myös "Parisin" täydellisyyden varjoon. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1402902-Northern-Picture-Library-Last-Septembers-Farewell-Kiss

cd#519 The Walkabouts:Where the Deep Water Goes EP **
Seattlelaisyhtyeen vuonna 1991 kolmannen albuminsa kyljessä julkaisema pikkulevy yhdistelee folk-sävyjä tavanomaisempaan indierock-ilmaisuun. Nimikappaleessa fiilistellään perinteisen amerikkalaisen balladityylin jäljillä, mutta sen jälkeen tunnelma valahtaa tasapaksuksi soitteluksi. Versio Neil Youngin "On the Beachista" on myös turhan laimea toisinto alkuperäisestä. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/2920341-The-Walkabouts-Where-The-Deep-Water-Goes?srsltid=AfmBOoq-kfFXdbFLYo3pZCZPcSdCr0kbf--9lLHxlhBwLFjK0Qnlvu3h

cd#518 The Velvet Underground: VU *****
Kun minua paremmin asioista perillä olevat kaverit alkoivat sauhuta tästä julkaisusta kesällä 1985, sain itsekin ensikosketuksen yhtyeen musiikkiin,ja vuosikymmenen loppuun mennessä hyllystäni löytyikin jo koko tuotanto. Pääosa levyn kappaleista on peräisin vuonna 1969 julkaisematta jääneeltä neljänneltä albumilta, ja ne kuvaavat yhtyeen siirtymistä kolmoslevyn folk-rock-vaikutteista kohti "Loadedin" valtavirtaisempaa rock-soundia. Vaikea kyllä ymmärtää, miten niinkin hieno kappale kuin "Stephanie Says" jätettiin aikanaan keräämään pölyä levy-yhtiön arkistoon. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/8766235-The-Velvet-Underground-VU

cd#515 The Wedding Present: Hit Parade 1 cd#516 The Wedding Present: Hit Parade 2 Vuonna 1992 yhtye ei julkaissut tavanomaista albumia, vaan joka kuukausi singlenjonka A-puolella oli oma biisi ja B-puolella cover-versio. Myöhemmin kappaleet julkaistiin näillä kahdella kokoelmalla, jotka toimivat lähinnä tuon erikoisen projektin dokumenttina. Originaalien taso on aika vaihteleva, ja monet versiot eivät tuo tarpeeksi kiinnostavaa kulmaa alkuperäisesitykseen. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/release/368484-Theweddingpresent-Hit-Parade-1?srsltid=AfmBOooD81DLZBctftcK1D4Tg7pGE8jZrpmA77Qzj39uVrACJLSBQzxt

cd#513 The Velvet Underground & Nico: s/t *****
Yhtye esitteli jo debyytillään (1967) kattavasti tuotantonsa eri puolia: kauniita melodioita ("Sunday Morning"), free jazz -vaikutteista improvisointia ("European Son") ja synkeää dekadenssia ("Venus in Furs"). Nämä ja monet muutkin albumin klassikot kestävät kuuntelua edelleen, mutta Nicon laulusuoritukset kuulostavat mielestäni liian kankeilta ja lakonisilta. Taustatietoja tutkiessa kävi yllättäen ilmi, että tämä cd-ensipainos onkin ihan eri miksaus kuin alkuperäisellä vinyylillä esimerkiksi noiden lauluosuuksien osalta. Pitänee ilmeisesti nyt 39 vuoden jälkeen tutustua levyn todelliseen olomuotoon ja hankkia oikean version sisältävä cd. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1493346-The-Velvet-Underground-Nico-The-Velvet-Underground-Nico

cd#512 The Stooges: s/t ***
Olin valmistautunut kuulemaan tiukkaa vuosimallin -69 garage rockia ja proto-punkia, mutta yllättäen lähikuuntelussa levyltä paljastuu enimmäkseen ponnettomilla soundeilla toteutettua välillä häiritsevänkin epätarkkaa soittelua. Ainoastaan kitaristille voi antaa puhtaat paperit fuzz- ja wahwah-sooloista; muuten sellaistenkin klassikkobiisien kuten "No Fun"ja "I Wanna Be Your Dog" energia on miksattu piiloon studion tarkkaamon maton alle. Tyylillistä epämääräisyyttä lisää vielä kymmenen minuutin tarpominen yhden soinnun psykedeelisessä "we Will Fall" -drone-suossa . #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/1861104-The-Stooges-The-Stooges

cd#505 Ride: Carnival of Light **
Kahden klassikkolevyn jälkeen tämä vuoden 1994 albumi tuntui aikanaan melkoiselta mahalaskulta, eikä 30 vuoden etäisyys ole korjannut tilannetta. 60-luvun lopun naiivista psykedeliasta ja 70-luvun jenkkirockista ammentavien ylipitkien biisien turpea keskitempoisuus ja veltto soittelu uuvuttaa jo muutaman kappaleen jälkeen, mutta jos jaksaa päätyyn asti, joutuu vielä kohtaamaan viimeisen kappaleen lapsikuoronkin. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/381817-Ride-Carnival-Of-Light

cd#503 The Wedding Present: John Peel Sessions 1987-1990 ****
Kolmen ensimmäisen albuminsa aikoihin taltioidut radiosessiot todistavat, että yhtye oli tuolloin uransa parhaassa iskussa. Soitto on etenkin alkupuolella erittäin energistä huippukohtanaan eeppinen "Take Me", jonka kahdeksanminuuttinen kitaroiden vimmaton vispaus ei kuulosta hetkeäkään venytetyltä. Kokoelmalta välittyy myös yhtyeen nopea kehitys C86-kitarapopista Sonic Youthin suuntaan kurkottavaksi indierock-melumyllyksi. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/368723-The-Wedding-Present-John-Peel-Sessions-1987-1990

cd#496 Happy Mondays: ...Yes, Please **
Vuonna 1992 manchesterilaisretkueen akusta oli jo virta siinä määrin vähissä, että neljännelle albumille ei tallentunut kuin lähinnä haluttomasti esitettyä tympeää yhden soinnun veivausta, josta groove on kaukana, vaikka studioon haalitut karibialaiset perkussionistit kyllä nakuttelevat kannujaan parhaansa mukaan. Ainoastaan levyn lopulle haudattu "Total Ringo" tavoittaa häivähdyksiä yhtyeen aiempien levyjen karismasta. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton
https://www.discogs.com/release/531563-Happy-Mondays-Yes-Please